Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat viime vuonna kaikkiaan 220 kuolemaan johtanutta onnettomuutta, joissa kuoli 236 henkilöä. Edellisvuoteen verrattuna onnettomuuksia oli yksi ja kuolleita kaksi enemmän.
Onnettomuusmäärät ovat pysyneet viime vuodet liki samoina, ja vuonna 2017 saavutetusta ennätyksellisen vähäisestä onnettomuusmäärästä jäätiin viime vuonna yhdeksän onnettomuuden päähän. Vuonna 2021 moottoriajoneuvo-onnettomuuksien määrä kasvoi kaikkiaan neljällä onnettomuudella. Kasvua tuli yksittäisonnettomuuksissa. Jalankulku- ja polkupyöräonnettomuudet puolestaan vähenivät kolmella. Tiedot käyvät ilmi Onnettomuustietoinstituutin ennakkoraportista 2021.
”Onnettomuusmäärien jämähtäminen korostaa tarvetta vaikuttavan liikenneturvallisuusstrategian käynnistämiselle. Tavoite puolittaa tieliikennekuolemat vuoden 2020 tasosta vuoteen 2030 mennessä on muuttumassa entistä haastavammaksi, ja tulee vaatimaan entistä vaikuttavampia toimenpiteitä”, toteaa liikenneonnettomuuksien tutkinnan johtaja Kalle Parkkari.
Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat kaikki Suomessa tapahtuneet kuolemaan johtaneet tie- ja maastoliikenneonnettomuudet. Vuoden 2021 ennakkoraportin tiedot ovat tutkijalautakuntien välittömästi onnettomuuspaikkatutkinnan jälkeen ilmoittamia ennakkotietoja. Tiedot sisältävät myös tieliikenteessä sairauskohtaukseen kuolleet. Tilastoja tarkasteltaessa on huomattava, että pienissä onnettomuusmäärissä vähäiset tilastomuutokset selittyvät satunnaisvaihtelulla.
Kohtaamisonnettomuuksia edellisvuotta enemmän
Moottoriajoneuvoille tapahtuneita onnettomuuksia oli yhteensä 175. Niistä puolet oli yksittäisonnettomuuksia ja puolet yhteenajoja. Selvin ero aiempaan oli kohtaamisonnettomuuksien määrässä, joka kasvoi hyvän vuoden 2020 jälkeen kahdeksalla onnettomuudella.
”Kohtaamisonnettomuudet keskittyvät tyypillisesti ylemmälle tieverkolle. Yksiajorataiset ja kaksikaistaiset tiet yleensä korostuvat kuolemaan johtaneissa yhteenajoissa esimerkiksi suuren liikennesuoritteen ja ajosuuntia erottelevien rakenteiden puuttumisen vuoksi”, kertoo Onnettomuustietoinstituutin liikenneturvallisuustutkija Salla Salenius.
Aiempien vuosien tapaan vuoden 2021 yleisin onnettomuustyyppi oli suistumisonnettomuudet, niitä oli 77. Suistumisonnettomuuksia tapahtuu tyypillisesti eniten alemman tieverkon seutu- ja yhdysteillä, joiden osuus vuonna 2021 oli kuitenkin pienin (44 %) viiteen vuoteen. Sen sijaan kaduilla tapahtuneiden suistumisten määrä miltei kaksinkertaistui, niiden osuus oli yli viidennes suistumisista. Yksi suistumisonnettomuuksien suurta määrää selittävä tekijä on ajon aikana saadut sairauskohtaukset.
Kaikkein iäkkäimpien eli yli 64-vuotiaiden kuljettajien aiheuttamien moottoriajoneuvo-onnettomuuksia tapahtui viisi vähemmän kuin vuonna 2020. Määrä jatkoi neljättä vuotta vähentymistään siitä huolimatta, että iäkkäämpien kuljettajien määrä on kasvanut koko 2000-luvun.
Moottoripyöräilijöiden ja mopoilijoiden aiheuttamien onnettomuuksien määrissä kasvua
Moottoripyörät olivat osallisina yhteensä 24 onnettomuudessa. Moottoripyöräilijöiden aiheuttamia onnettomuuksia tapahtui yhdeksän enemmän kuin vuonna 2020. Kasvu johtui ensisijaisesti yksittäisonnettomuuksien lisääntymisestä. Pidemmällä tarkastelujaksolla onnettomuuksien kokonaismäärä ei kuitenkaan ollut mitenkään poikkeuksellinen, vaan edeltävää vuotta 2020 voidaan pitää pikemminkin yksittäisenä hyvänä vuotena.
Mopoilijoiden kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrä kasvoi aiemmista vuosista. Mopoilijat olivat mukana yhteensä kuudessa onnettomuudessa, kaikissa niissä onnettomuuden aiheuttajana. Neljänä aiempana vuonna määrä on ollut vuosittain nollasta kolmeen.
Kevyen liikenteen onnettomuuksissa korostuvat yli 64-vuotiaat
Jalankulkijan tai polkupyöräilijän kuolemaan johtaneita onnettomuuksia oli kaikkiaan 45. Niissä menehtyi 22 jalankulkijaa ja 23 pyöräilijää. Kahdessa pyöräilyonnettomuutena käsitellyssä onnettomuudessa kuoli kevyen sähköajoneuvon kuljettaja. Kuolleiden määrä väheni kolmella edellisvuodesta – pyöräilijöitä kuoli neljä enemmän ja jalankulkijoita yksi vähemmän. Viiden vuoden tarkastelujaksolla onnettomuusmäärät olivat tavanomaisella tasolla. Kevyen liikenteen onnettomuuksissa korostuivat aiempien vuosien tapaan yli 64-vuotiaat tienkäyttäjät. Heidän onnettomuusmääränsä oli tismalleen sama (26 kpl) kuin vuotta aiemmin.
– On hyvä huomata, että valtaosa loukkaantuneista jalankulkijoista ja pyöräilijöistä jää tilastoinnin ulkopuolelle, ja näin ollen kuolemien määrä kertoo turvallisuustilanteesta vain yhden puolen. Lisäksi kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrät ovat niin pieniä, että pienet muutokset selittyvät satunnaisvaihtelulla, Salenius muistuttaa.
Tutkijalautakuntien ja Onnettomuustietoinstituutin toiminta
Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnat tutkivat kaikki Suomessa tapahtuneet kuolemaan johtaneet tie- ja maastoliikenneonnettomuudet. Eri puolilla Suomea toimii 20 tutkijalautakuntaa, joissa on kaikkiaan noin 300 jäsentä. Lautakunnassa on asiantuntijoita poliisista sekä lääketieteen, ajoneuvotekniikan, tienpidon ja käyttäytymistieteen aloilta. Onnettomuuksista kerätään yksityiskohtaista tietoa kuljettajista, ajoneuvoista, teistä ja olosuhteista, sekä analysoidaan näiden tekijöiden vaikutusta onnettomuuksien syntyyn. Onnettomuustutkinnassa ei oteta kantaa syyllisyys- tai korvauskysymyksiin. Lautakunnan tutkintaselostus sisältää myös ehdotuksia liikenneturvallisuuden parantamiseksi.
Onnettomuustietoinstituutti (OTI) tekee työtä ennaltaehkäistäkseen liikenneonnettomuuksia Suomessa. OTI koordinoi liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien toimintaa ja hallinnoi tutkinnasta kerättyä tietoa muiden liikennevahinkotilastojensa lisäksi. Tilastotiedon määrä ja laatu ovat kansainvälisesti ainutlaatuisia. OTI tarjoaa tärkeää tietoa, jolla voidaan vaikuttaa liikenneturvallisuuteen sekä lainsäädännön että käytännön toimenpiteiden tasolla. Instituutti toimii erillisenä yksikkönä Liikennevakuutuskeskuksessa.
Erot OTIn ja Tilastokeskuksen tieliikenneonnettomuustilastoinnissa:
OTIn tilastoissa näkyvät pääsääntöisesti onnettomuudet, joissa kuolema tapahtuu kolmen päivän kuluessa onnettomuudesta. Tilastokeskuksen tilastoissa liikennekuolemaksi lasketaan menehtyminen 30 vuorokauden kuluessa onnettomuudesta. OTIn tilastoissa sairauskohtaukseen kuolleet sisältyvät lukuihin, mutta Tilastokeskuksella eivät. Sairauskohtausonnettomuuksia on tarkasteltu erikseen OTI-vuosiraportissa 2020. Vuosiraportin perusaineistosta sairauskohtausonnettomuudet on poistettu, joten ennakkoraportin 2021 ja vuosiraportin 2020 lukuja ei voi verrata keskenään.
