Väylävirasto tiedottaa hallituksen myöntämästä 200 miljoonan euron korjausvelkarahasta käytettävän tänä vuonna noin 20 miljoonaa euroa lisärahana maantiesiltojen korjaamiseen. Kesän tavoitteena on korjata noin 150 siltaa, joka on aikaisempia vuosia suurempi määrä.
Väyläviraston mukaan viime vuosina maantiesiltojen korjauksiin on voitu käyttää keskimäärin noin 75 miljoonaa euroa vuosittain, joten lisärahoituksen merkitys on suuri; tänä vuonna kokonaissumma tieverkon silloille ja muille taitorakenteille kuten tunneleille on 111 miljoonaa euroa.
”Huonokuntoisimpia siltoja voidaan korjausvelkarahan avulla korjata aikaisemmin, jolloin mahdolliset ongelmat tai korjauskustannukset eivät ehdi kasvaa suuremmiksi. Huonokuntoinen silta aiheuttaa liikenteelle pahimmillaan paino- tai nopeusrajoituksia ja pitkiäkin kiertoteitä. Korjausvelan kasvua hidastetaan siltoja korjaamalla myös pintaa syvemmältä”, taustoittaa väylänpidon toimialajohtaja Virpi Anttila Väylävirastosta.
Huomiota kaipaavia siltoja riittää, sillä Väyläviraston omistuksessa on reilut 15 000 maantiesiltaa. Niiden keskimääräinen kunto on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana laskusuunnassa, mutta viraston mukaan silti noin 95 prosenttia maantiesilloista on rakenteelliselta kunnoltaan edelleen erittäin hyvässä, hyvässä tai tyydyttävässä kunnossa. Suomen siltojen vaurionsietokyky onkin pääsääntöisesti hyvä.
”Tämä tarkoittaa, että mahdolliset vauriot havaitaan ennen kuin sillan kunto muuttuisi kriittiseksi. Yksittäisiä huonokuntoisia siltoja kuitenkin löytyy joka puolelta maata. Siltojen kuntoa seurataan säännöllisesti ja järjestelmällisesti. Silloille tehdään yleistarkastus viiden vuoden välein ja tarvittaessa tarkempi erikoistarkastus”, kommentoi Väyläviraston taitorakenneyksikön päällikkö Markku Äijälä.
Huonokuntoisten siltojen määrän kasvu kuitenkin kiihtyy tulevina vuosina. Siltojen keskimääräinen kunto heikentyy Väyläviraston mukaan ensisijaisesti kahdesta syystä: moni 1960–70-luvuilla rakennettu silta on vanhentunut ja muuttunut huonokuntoiseksi samoihin aikoihin, ja lisäksi kunnossapidon kustannustaso on 2020-luvulla noussut pysyvästi korkealle.
Siltakorjauskohteissa pyritään ohjaamaan resurssit sinne, missä niistä saadaan suurin hyöty. Vanhoja siltoja uusitaan siksi, että ne ovat huonossa kunnossa, mutta myös siksi, ettei esimerkiksi niiden kantavuus riitä nykyisille raskaan liikenteen vaatimuksille.
”Usein myös pohditaan, onko kustannustehokkaampaa korjata vanha silta vai rakentaa uusi. Jotkin sillat taas odottavat viereistä tiehanketta. Korjausta ei välttämättä kannata tehdä sitä ennen, koska ison hankkeen yhteydessä saadaan huomattavia synergiaetuja sekä työnaikaisten liikennehaittojen että kustannusten vähentämisessä”, Äijälä huomauttaa.
