Viinikka Oy:n kuljettajat ja asentajat muistelivat menneitä Kokemäen Pitkälläjärvellä 19.8.2023. Perinne käynnistettiin jo vuonna 2008, ja tilaisuus on pidetty vuosittain.
Viinikka Oy:n kuljettajien ja asentajien yhteinen muistelokokoontuminen on perinne, joka alkoi jo vuonna 2008. Tuollon Viinikan Haminan tukikohdan kuljettajat aloittivat kokoonkutsumisen, ja esimmäinen tilaisuus järjestettiin 6.9.2008, Jyrki Suikkasen mökillä Haminassa. Sittemmin tilaisuus on pidetty vuosittain, ja nyt kokoonnuttiin toista kertaa Kokemäen Pitkälläjärvellä. Pitkäjärven kokoontumisen kutsui koolle Juha Isotalo ja Juha Ketola.
Viinikka Oy ja siihen liittyvät yritykset toimivat eri muodoissaan vuosina 1937–2011. Toiminta alkoi keväällä 1937 Heikki Viinikan saadessa yhden kuorma-auton kuljetusluvan koskien Kokemäkeä, Harjavaltaa ja Kauvatsaa. Studebaker-kuorma-autolla ehdittiinkin työskennellä muutama vuosi, kunnes tuli aika lähteä niihin kovempiin hommiin – sotaan. Heikki ja Studebaker palvelivatkin armeijan leivissä rauhan vuosiin saakka. Sen jälkeen ryhdyttiin laajentumisen tielle esimerkiksi puutavaran ja maa-ainesten kuljetusten parissa. Yritys kasvoi, ja jo 1940-luvun lopulla otettiin mukaan myös polttoainekuljetukset. 1950-luvulla aloitettiin myös Sisu-autojen myynti, joka on jättänyt vahvan leimansa Viinikan kalustoon: vaikka sittemmin muitakin merkkejä riveissä näkyi, oli kotimaisella kuorma-autolla käytännössä monopoliasema yhdessä vaiheessa Viinikan väreissä.
1950-luvun myötä myös kuljetussuoritteet keskittyivät säiliöpuolelle. Aluksi polttoaineiden muodossa, mutta laajentuen jatkuvasti myös erilaisiin kemikaaleihin. Ensimmäinen ulkonmaanlinja avattiin Norjaan, ja 1960 luvulle tultaessa kalustomäärä oli kasvanut jo 30 autoon. Seuraavana vuosikymmenenä määrä taas tuplaantui, mutta tätä perustaja Heikki Viinikka ei ollut enää ikävä kyllä näkemässä. Hän menehtyi liikenneonnettomuudessa työmatkalla helmikuussa 1968. Tuolloin toiminnan johtoon siirtyi Tapani Viinikka, Heikin vanhin poika.
1970-luku toi mukanaan laajentumista myös kuljetettavissa tuotteissa: nyt mukaan liittyivät kaasut, jauhekemikaalit ja lietteet. Tukikohtiakin oli jo Kokemäellä, Kokkolassa, Siilinjärvellä ja Haminassa. Laatu oli tärkeä kriteeri, ja autoja paitsi huollettiin, korjattiin, maalattiin ja pestiin itse, myös niiden ulkoinen ilme oli tärkeässä roolissa. Autot erottuivatkin edukseen niin Suomessa kuin kansainvälisessä liikenteessäkin. Yritysilme, korkea laatu ja luotettavuus eivät kuitenkaan 2000-luvulle tultaessa olleet enää asiakkaille niin suuressa arvossa kuin toisessa vaakakupissa painanut hinta. Tämä alkoi näkyä myös toiminnassa esimerkiksi kysynnän vähenemisenä eli kilpailun kiristymisenä. Tällöin yritystä vuorostaan jo 1980-luvlta johtanut Heikki Viinikan toinen poika Erkki Viinikka päätti myydä yrityksen ADR-Haanpäälle kesällä 2004. Tuolloin esimerkiksi yhdistelmiä oli yrityksellä 100 kappaletta ja kuljettajia 200. Tosin kauppaa ei voitu tehdä kilpailuviranomaisten mukaan kokonaisuutena, eli kansainvälisten bulk-kuljetusten osuus piti jättää yhä taloon. Näin toiminta jatkui hetken aikaa Bulker-nimellä, hiipuen lopulta pois vuonna 2011, pian Erkki Viinikan menehdyttyä.
